Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Aukio

 

Täällä sijaitse roolipeli, ja Fremonten ydin.

 

Nimi-kenttään oma nimimerkkisi ja Kommentti kenttään hahmosi nimi

 

Tekeminen

"Puhe"

*Ajatukset*

 

 

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Soft

10.11.2017 21:30
Finn

Pyöräytin silmiäni Mustin muistutukselle, no totta helvetissä minä muistin, että jätkä osasi nuuskia tuntemuksiani super nokkansa avulla, mutta minulla oli tapana kertoa mielipiteeni nyt noin muutenkin suoraan, niin mitäs haittaa siitä nyt oli, säästyinpähän kertomisen vaivalta.
Casper ilmoitti ettei ollut mustasukkainen lähdöstäni, eikä edes tiennyt mitä itsesääli oli, pyöräytin jälleen silmiäni ja tuhahdin.
"ääliö", huokaisin uloshengitykseni mukana lähinnä kommentoidakseni itsekseen toisen omahyväisyyttä, mutta kuuntelin sitten taas miltein sata prosenttisesti miehen kertoilua tekemisistään sillä välin kun itse olin ollut poissa.
Mailis oli minusta aika eksoottinen nimi, enkä ollut edes täysin varma, kuuluiko se tytölle vai pojalle, eikä minua kyllä kauheasti edes kiinnostanut, hyvä kait että Mustille oli löytynyt seuraa.
Virnistin itsekseni Mustin lopeteltua puheen vuoroaan.
"Must kyl tuntuu et sulla oli silti ees vähän mua ikävä", tokaisin ylimielisen virneeni lävitse, muistaen kuitenkin äkkiä kassini.
"Mä muuten toin sulle tuliaisia", tokaisin vähän ajan kuluttua pujottaen kassin pääni yli ja heitin sen Casperille.
"En mä kyllä oikeen tiedä mitä käyttöö niillä on, mut ehkä sä keksit", jatkoin kääntäen katseeni jälleen meno suuntaan, virne oli laskenut kasvoiltani.


Bambi

Säpsähdin aavistuksen Ivanin huudahtaessa, että mitä jos koko pieni ihmispopulaatiomme olikin pelkkää peliä muiden huviksi, ja huokaisten romahdin selälleni lattialle polvet edelleen koukussa, antaen vaaleanpunaisten hiusteni levitä lattialle oman mielensä mukaan. Nathanykin kommentoi asiaa ottamatta kuitenkaan minkään näköistä kantaa Ivanin ehdotukseen.
"En mä kyllä haluis hyökätä yhtään kenenkään kimppuun", mutisin lattialta hieman melankoliseen sävyyn. Ajatus muiden tappamisesta kammostutti minua.
Miehet vastasivat myös kysymykseeni ruuan suhteen, eikä minullaa oikeastaan ollut enää nälkä, ei ainakaan tietoisesti. Huokaisin ääneti uudestaan ja siirsin käteni sattuman varaisesti jotenkuten makaamaan pääni yläpuolelle lattialla. Minua turhautti ajatus siitä, että olin jumissa kuvun alla ja minua luultavasti kaivattiin jossain kuvun ulkopuolella, ehkä.
"Mitä kaikkea te muistatte teidän entisestä elämäst?" kysyin sitten kattoa katsellen ja toivoen, etten mennyt sörkkimään mitään arkaa aihetta, noin niinkun muiden osalta.

Nimi: pixeli

08.11.2017 22:38
Nathany

Kuuntelin toinen kulma koholla ja otsa hitusen rypydssä Ivanin selitystä peleistä ja muusta. Vilkaisin silloin tällöin Bambiakin.
"No, ehkä on ehkä ei" totesin mietteliäällä ja hitusen ärtyneelläkin äänellä. Tunsin tosiaan itseni ärtyneeksi tästä kaikesta. Piirsin sormellani kuvioita lattiaan Ivanin valaistessa sitä tulellaan. Bambi kysäisi että keplaisikohan ruoka afrikkalaisille muksuille. Ivan vastasi mutta itse vain nyökyttelin päätäni.
Pyörittelin patukkaa kädessäni ja avasin sen sitten. Tarkastelin sitä kuin pommia ennekuin puraisin siitä palan, jota aloin maistelemaan suussani.
"No, pakkohan näitö on syödä jos ei halua kuollq" tuhahdin ja puraisin toisen palan. Tunin nälän nyt paremmin ja syöminen oli hyvä asia. En halunnut olla heräämättä aamulla, joten olihan tämän laatikon sisältö parempi kuin ei mitään.

Noah Thorne

Oli jopa mukava tavata ihmisiä, vaikka Emil ei näyttänyt olevan samaa mieltä. En kumminkaan antanut sen häiritä millään tavalla vaan keksityin olemaan oma itseni ja muuta.
Keskustelumme oli aika lailla samalaista mitä varmastikkin monen ihmisen, jos niin pystyi edes sanomaan, mielessä liikkui. Omassa mielessäni ainakin. Olihan tämä nyt aika outoa...varsinkin kun Casperkin oli täällä.
Taikavoimatki? Naurahdin huomatessani Marcuksen reaktion sähkötaikaani.
"Ei hätää, ei mulla oo tällä hetkellä tarpeeks voimia tehä mitään mullistavaa" hymähdin huvittuneesti. Ja sillä mullistavalla tarkoitin kuolemaa ja vakvavia vammoja, mutta olin vain päättänyt olla käyttämättä niin radikaaleja ilmaisuja. Sitten keskityin kuuntelemaan Emilin sepitystä nukkumapaikoista ja nyökyttelin innokkaana päätäni. Vielä enemmän lohduttivat Marcuksen sanat. Hän tiesi missä voisimme yöpyä. Suuntasin katseeni jätkän näyttämään suuntaan ja käänsin sen sitten takaisin jätkiin.
"Mun mielestä voitais mennä tonne, ku mulla ei ainakaan oo tähäm hätään mitäään ideoita ja eihän me menetetä mitään vaik mentäiski" totesin. Puheeni kuulosti hieman suostuttelevalta aivankuin Emil olisi ollut asiasta aivan eri mieltä. Sanani olivat lähes kokonaan suunnattuna tälle kyseiselle kiukkupussille. Tunsin itselläni olevan aivan liian paljon energiaa ja kulutin sitä ottamalla sähköpallon esiin. Se kulutti taikavoimia sekä ihan fyysistä energiaa. Katsoin kumpaakin jätkää vuoronperään.

Nimi: planeetta

07.11.2017 18:26
Casper Thorne

Finn ärsyyntyi kysymyksestäni, mutten välittänyt. Poika oli sen ansainnut. Vastaus oli topakka ja tyypillistä Finn-sävyä. Naurahdin ääneen hänen sanoilleen ja jatkoin virnuiluani.
"Kyllähän sä tiiät, ettet voi valehdella mulle?" varmistin hyväntuulisesti, sopivan vittuilevaan sävyyn. Finnin kanssa pystyin ainakin olemaan oma itseni, eikä minun tarvinnut huolehtia taidostani. Mies oli oikeastaan ottanut tiedon siitä äärimmäisen hyvin, paremmin kuin olisin ikinä kuvitellut.

Vilkaisin silmäkulmastani häntä, kun Finn alkoi kysellä mitä olin itse tehnyt.
"Pois sellanen minusta, en oo yhtään mustasukkanen enkä tiiä ees mitä itsesääli tarkottaa." Okei, myönnetään. Valehtelin vähän. "Mutta jos sun tarvii ehottomasti tietää, tapasin yhen Mailiksen ja hengailin sen kaa. Lupasin palata heti ku oon sut löytänyt. Se itseasiassa ihmetteli miks ees haluun löytää sut ku oot niin kusipää, mutta mä kyllähän mä nyt sun perään katon." jaarittelin omiani jälleen. Kunhan tekisin Finnille selväksi, etten tarvinnut häntä.

Nimi: Soft

06.11.2017 23:22
Finn

Olin ehtinyt kävellä jo tovin viileässä ja hiljaisessa yössä, kun kuulin viimeinkin tutun äänen selkäni takaa. Käännyin ympäri ja näin virnistelevän Mustin kirivän rinnalleni, eikä aikaakaan kun hän kysyi miunulta kysymyksen mitä tavallaan olin vähän aikaa sitten pelännytkin. Purin hampaitani yhteen ja rypistin otsaani ärtyneesti, käänsin katseeni takaisin eteen päin.
"Olihan se nyt ihan, ja mitä helvettiä se ees sulle kuuluu", tokaisin sävyttömästi vastaukseksi, koin kuitenkin olevani Mustille sen velkaa, kun kerta olin ilmoittamatta hänet vieraiden seuraan jättänyt. Nostin kädet rinnalleni ristiin ja katsahdin Casperia.
"Missä sä sitten podit mustasukkasuuttas ja itsesääliäs sillä välin?" kysyin hieman tuhahtaen edelleen ärtyneenä mustin urkkimishommista. Olin kuitenkin ollut reippaasti useamman tunnin kadoksissa maisemista ja tuskin toinen nyt niin epätoivoisesti perääni haikaili, että olisi jäänyt nurkille keikkumaan, tai no ketä nyt sitä tiesi vaihtoehtohan oli sekin.

Mailis

Olin viimein hetken etsinnöilläni löytänyt viltin ja onnekkaasti vielä jonkin näköisen tyynynkin itselleni, ja olin nyt käpertynyt pienelle sohvalle mukavaan asentoon. Olin kuitenkin vielä valveilla, sillä vaikka olinkin ollut kuvun alla vasta neljä päivää, minusta tuntui silti vähän vaistojen vastaiselta nukkua ihmisen lailla makuulla, kuin puolivalppaana korpinmuodossa. Myös pieni tiainen, Pippidii huoletti minua, vaikka tiesinkin sen pärjäävän omillaa ihan hyvin ilman minua, mutta ikävöin sitä.
Huokaisten suljin silmäni ja kielsin kaikki ajatukset pimeästä, vaistoistani, tiaisesta ja Casperista, yrittäen rauhoittaa itseni uneen ja pian, huomaamattani vaivuin hieman levottomaan ja pinnalliseen uneen.

Nimi: planeetta

02.11.2017 17:24
Casper Thorne

Hymyilin lämpimästi Mailikselle - kyllä minä oikeasti tiesin, että hän pärjäisi. Nyökkäsin tytölle vielä rohkaisevasti ja sujahdin ulos ovesta, sulkien sen perässäni. Hölkkäsin portaat alas, astuen yöilmaan. Vedin ensimmäistä kertaa ikuisuudelta tuntuvaan aikaan syvään henkeä. Olin näköjään hengittänyt ihan älyttömän pinnallisesti Mailiksen seurassa.
Viileä ilma rauhoitti keuhkojani. Hellin itseäni hetken pysymällä liikkumattomana ja hengitellen rauhassa. Samalla etsin jälkiä Finnistä. Aivan suoralta kädeltä en sellaista löytänyt, joten lähdin kävelemään rauhallisesti katuja, etsien miestä.
Löysin ehkä viiden minuutin harhailun jälkeen hajujäljen ja lähdin seuraamaan sitä. Päädyin samaan paikkaan, missä tiemme olivat alunperin eronneet, lähelle järveä. Selkeiten tunnistin paikan, jossa Finn oli istunut Isan kanssa järven reunalla. Pysähdyin katsomaan ympärilleni, hengittämään syvään. Nappasin tuoreen jäljen ja seurasin sitä, katua eteenpäin. Pidin yllä reipasta tahtia ja hajun voimistuessa tiesin lähestyväni miestä. Ei kulunut kauaakaan, kunnes näin hahmon edelläni. Nopeutin tahdin hölkäksi ja saavutin tutun pojan.
"Siellähän sä." virnistin huvittuneena pojalle, joka kääntyi minut kuullessaan(?). "Kai se oli edes hyvä?" kysyin sitten viitaten Isaan, tyttöön joka ilmeisesti oli niin tärkeä, että minut saattoi vain feidata hänen vuokseen.

Nimi: Soft

30.10.2017 21:58
Mailis

Seurasin Casperia koko matkan katolta hämärälle kadulle hiljaisuuden vallitessa välillämme, mikä ei kuitenkaan juuri vaivannut minua, vaikka olinkin noin muuten aika puheliasta sorttia. Tosin matkakin oli lyhyt ja miehen "kämppä" oli ihan miltein kulman takana, joten en edes ehtinyt vierastamaan kyseistä tilannetta, kävelin vain.
Ripeästi nousimme portaat kerrostalon neljänteen kerrokseen, ja siitä sitten Casperin miehittämään asuntoon, mikä muistutti ihan normaalia pientä huoneistoa, ja astelin sisälle tutkien hämärässä paikkoja katseellani. Casper puhui, mutta ehdin vain hymähtää toisen sanoille, kun hän jäi katsomaan minua vielä hetkeksi ja kysyi pärjäisinkö. Nyökkäsin.
"Enköhän mä", hymähdin hiema huvittuneesti, olinhan minä kuitenkin tähänkin asti pärjännyt moitteettomasti omillanikin.
Käännyin uudenpaan otteeseen poispäin miehestä tutkiakseni asuntoa ja suunnittelin missä nukkuisin; Casper saisi pitää oman sänkynsä ja itse voisin nukkua sohvalla. Päätin tyytyä asetelmaani näin, olin kärsinyt päivien mittaan muutenkin huonosti nukutuista öistä ja univelkaa oli kertynyt liioiksi, en jaksaisi väkertää itseäni miehen viereen yöksi, sitä paitsi se tuntui hieman väärältä hväksikäyttää Casperia sillä tavalla.
Astelin ilmeisesti jonkinlaista vuodesohvaa esittävän sohvan luokse istuen sen kangaspäällysteiselle pinnalle ja pyyhkäisin vähäisiä pölyjä viereltäni. Uskoakseni olin aina ollut huono väkertämään sohvista vuoteita tai kokoamaan puutarhakalusteita, joten totesin olevani tarpeeksi lyhyt nukkumaan sohvalla ilman moista sähläämistä. Nousin jälleen ylös astellen pienen keittiön puolelle avattakseni hanan uteliaisuuttani, ei vettä. Niinpä käännähdin ympäri alkaen etsimään jonkinlaista huopaa tai peittoa yöksi.

Nimi: Wily

29.10.2017 10:30
Ivan Mendez

Nathany vahvisti meidän kaikkien ajatuksemme ääneen, johon hymähdin antaen katseeni kiertää huoneessa jossa olimme. Silmät olivat vähän tottuneet hämärään, mutta pimeää siellä silti oli. Nostin kättäni hieman ylemmäs ja keskitin kaikki ajatukseni siihen. Halusin testata hieman kykyjäni, ja tietää olinko kykenevä tekemään tulella jotain muutakin kuin sytyttämään itseni siihen. Melkein heti kädelleni roihahti liekki, joka riitti valaisemaan sopivasti pienen rinkimme. Kasvoilleni ilmestyi seesteinen hymy, koska tulen katsominen sai minut tuntemaan itseni kovin rauhalliseksi.
Herkän hetkeni katkaisi kuitenkin Bambin kysymys kykyjemme olemassaolosta, jolloin vilkaisin molempia ja siirsin kädet syliini. Liekki jäi lepattamaan parin sentin korkeuteen lattiasta.
”Mitä jos tää on jonkinlainen koe. Tai peli!”, huudahdin ja vaihdoin asentoani. ”Mitä jos meidät yritetään saada toistemme kimppuun, jollon vaan vahvin selviytyy. Ja nää taikavoimat on laitettu meihin paremman huvin vuoksi.”
Selittämäni juttu kuulosti jotenkin tutulta – olinkohan lukenut jostain samantapaisesta jotain? Tai nähnyt? No oli asia kummin päin vain, teoriani kuulosti mielestäni ihan järkevältä. Epärealistiselta, mutta järkevältä. Ihan kuten taikavoimammekin.
”Kyllä varmasti kelpaa”, totesin Bambin pohdiskelulle. ”Ja luultavasti paremmin kuin meille.”

Marcus Reeves

Noah kertoi joistain supervoimista, enkä aluksi ollut uskoa tämän sanoja, ennen kuin tämän käden yläpuolelle ilmestyi valkoinen sähköpallo. Katsoin sitä sekavin ajatuksin. Ehdottomasti esittelemisen arvoinen taito, jos minulta kysyttiin, mutta ehkä myös vähän vaarallinen. Mitä jos poika vahingoissa antaisi jollekulle sähköiskun ja tappaisi tämän? Otin vaistomaisesti askelen kauemmas pojasta ja tämän sähköpallosta, jonka hän kuitenkin hävitti oikeastaan heti.
Sitten hän sanoi jotain, mitä minä olin pelännytkin siihen asti. Että olisin kummitus ja häviäisin kohta kokonaan olemasta. Olin lievästi sanottuna kauhuissani, mutta toisen pojan sanat onnistuivat vähän keventämään pelkoani. Tämä pyysi minut heidän mukaansa ja että voisimme etsiä jonkinlaisen yöpymispaikan.
Mielessäni välähti yksi paikka, johon voisimme mennä, eikä se ollut kaukana sieltä missä nyt olimme.
”Mä tiedän!”, ilmoitin toisille. ”Siellä minne mä mun kehon jätin oli joku varastonnäköinen rakennus. Eikä se oo kaukana, vähän matkaa tuonne päin.”
Nyökkäsin päälläni luultavasti kaakon suuntaan, mikäli ilmansuuntatietämykseeni oli luottamista. Odotin kädet taskuissa toisten mielipidettä sinne lähtemisestä.

Nimi: planeetta

29.10.2017 09:39
Isa Stanton

Finn virnistin minulle vielä ennen lähtöään. Minua ei harmittanut jäädä yksin, oikeastaan se oli vapauttavaa. Ovi sulkeutui kolahtaen Finnin perässä ja olin yksin. Huokaisin rentoutuneena ja istuuduin pölyiselle sohvalle. Kämppä ei ollut loppujen lopuksi yhtään hullumpi. Voisin hyvin palata tänne vielä joskus.
Katselin hetken tyhjää, yrittäen miettiä, miten olin tänne edes päätynyt. Mikä oli tarkoitukseni täällä, mitä minulta haluttiin. Lopulta kyllästyin ajatteluun ja nousin seisomaan, suunnaten asunnon ovelle ja ulos raittiiseen ilmaan. Löytäisin jonkun kyllä aikanaan, mutta voisin edes yrittää etsiä Bambia. Hän oli vaikuttanut mukavalta, fiksulta tytöltä, jonka kanssa tulisi helposti toimeen.

Casper Thorne

Hymyilin Mailiksen sanoille, vaikka tiesin kyllä, ettei hän vitsaillut. Podin huono omatuntoa, sillä tiesin, että hän oli oikeasti vähän loukkaantunut. Se olikin helppo lisätä listaan, jossa huonoa omatuntoani sätittiin. En voinut kertoa Mailikselle kyvystäni ja se kalvoi minua sisältäpäin. En ollut kuitenkaan tarpeeksi rohkea sanomaan mitään.
Kun tyttö sanoi menevänsä mieluummin sisälle nukkumaan, virnistin hänelle.
"Tuu, mä vien sut sinne." lähdin kävelemään reippain askelin alas katolta, johdattaen hänet portaisiin. Kävelimme hiljaisuuden vallassa kaupungin kaduilla viitisen minuuttia(?), kunnes tulimme talolle, josta olin kämppäni vallannut. Nousin portaat välttäen hengittämästä liian syvään nenäni kautta, välttääkseni hajut. Neljännessä kerroksessa työnsin auki kolmannen oven ja astuin sisään eteiseen. Eteinen oli pieni ja sen oikealla puolella oli yksiön päähuone. Kämpässä oli jäljellä sänky, jonka olin puhdistanut parhaani mukaan ja vuodesohva, kirjahylly sekä pieni neljän hengen ruokapöytä. Huoneen vasemmassa alareunassa oli keittiökomero.
"Ei tää kovin kummonen oo, mut kelpaa. Nuku missä haluut ja sillee. Mä palaan niin pian kun vaan pystyn." lupasin hänelle ja katsoin tyttöä hetken suoraan silmiin. "Pärjäätsä?"

Nimi: Soft

28.10.2017 23:50
Finn

Virnistin naisen sanoille Bambi-nimisen tytön epäilyksistä, vaikka rehellisesti sanottuna en edes muistanut ketä tuo kyseinen henkilö edes oli. Astelin kuitenin makuuhuoneesta ulos Isan lopetellessa lausettaan, ja kun tuo oli sanonut sanomansa en nähnyt enää syytä jäädä höpöttelemään.
"Ehkäpä", vastasin sitten lyhyesti virneen kera toisen hyvästeihin, ennenkuin työnsin kädet taskuuni ja suuntasin askelmani asunnon ovelle. Harpoin harvat portaat pimeässä käytävässä nopeasti alas ja työnsin sitten kerrostalon ulko-oven auki. Kevyt viileä viima ja hämärä ympäröivät minut välittömästi, vieden kerrostaloyksiön luoman jokseenkin kodikkaan tunteen mennessään, ja lähdin kävelemään. Suunnistin kohti aukiota, missä viimeksi Casperin olin nähnyt uskoen kuitenki, ettei jätkä ollut sinne minua venaamaan jäänyt.

Ajatuksiini hyöri kuitenkin pian pieni kammokuva siitä, että Musti oli terävällä nokallaan haistan mitä olimme Isan kanssa touhunnut ja täten oli jättänyt meidät rauhaan, ja mikäli tuo piti paikkaansa, niin saisin kuulla seksielämästäni ja hänen hylkäämisestään vielä pitkään. Tai sitten Musti oli vielä neitsyt eikä kehtaa mainita mitään koko illasta, ken' tietää.

Piakkoin saavuin tutulle aukiolle todeten, ettei paikalla ollut ketään, kuten nyt voisikin tähän aikaan olettaa, huokaisin ja raavin niskaani mietteliäänä. Mitäs helvettiä minun nyt pitäisi tehdä, en ollut mikään mustin jäljittämisen mestari.
Lähdin kuitenkin hieman epävarmasti jatkamaan suuntaani suoraan toivoen, ettei Casper ollut vaellellut minnekkään kauas.


Mailis

Casper tokaisi ilmeisesti vitsillä, että kehut nousivat hänellä nopeasti päähän, eikä niitä siksi kannattanut hänelle suoda, joten hymähdin aavistuksen ilkikurisesti ja annoin miehen irtaantua käsieni kevyestä otteesta. Hymähdin jälleen kerran automaattisesti rekoidakseni edes jollain tavaala miehen sanoihin Finin etsimisestä miettien, mitä minun pitäisi siihen oikein edes vastata. Tavallaan olisin halunnut loukkaantua toiselle ja myöskin tuoda tunteeni ihmisten ilmoille nähtäväksi, mutta toisaalta myös ymmärsin, että Casperin täytyi etsiä ystävänsä.
Huokaisin kevyesti lähinnä rauhoittaakseni itseäni samalla, kun toinen tuntui jselittävän tilannetta ja sanojaan minulle, ja heitti väliin jonkun läpän puussa nukkumisesta, mikä ei kauhesti näissä olosuhteissa huvittanut minua.
Avasin suuni vasta, kun Casper oli saanut kaiken sanottua.
"Ei sun tarvii selittää, mä ymmärrän kyllä", aloitin kuroen hymyä jälleen kasvoilleni ja ristin sormeni pitäessäni lyhyen tauon. "Mut se et kykenen muuttumaan linnuks tarkota et tykkään käyttäytyy ko sellanen, nukkuisin mielummin sisällä ellei musta oo kauheesti vaivaa", jatkoin katsoen hetken aikaa hajamielisesti ristittyjä käsiäni, ennenkuin nostin katseeni jälleen Casperin selkeää piirteisille kasvoille. En halunnut kuulostaa vihaiselta, mutten myöskään huvittuneelta tai iloiselta, koska en tuntenut mitään kyseisistä tuntemuksia erityisesti, ennemminkin pientä kaikkien tunteitten sekamelskaa.

Nimi: planeetta

28.10.2017 22:24
Isabella Stanton

Finn pyöräytti näkyvästi silmiään ja naurahdin pojan reaktiolle. Itsepähän näkisi, minähän pitäisin huolen että handlaisin taitoni niin hyvin, että Finn olisi se joka kastuu.
Katseeni liikuessa hämärän kaupungin siluetissa ja käteni hivuttautuessa kaulakorulle jostain vesipisarasta tai vastaavasta, kuulin pojan askeleet takaani ja kerrankin hän ei päässyt yllättämään minua kosketuksellaan. Painauduin vielä hetkeksi kevyesti hänen vartaloaan vasten, tuntien, kuinka Finn painoi kasvonsa hiuksiani vasten. Hänen sanansa saivat minut hymähtämään. ”Odota vaan” kuiskasin takaisin.
Finnin irtautuessa suoristin ryhtini ja käännyin häntä kohden, nähden hänen nostavan kassin maasta. Pojan kysymykseen minulla ei oikeastaan ollut vastausta. Purin alahuultani mietteliäästi. Sinänsä öinen kaupunki yksin ei houkuttanut, mutta en uskonut, että törmäisin kehenkään vaaralliseen. Sitä paitsi osasin luikerrella aika tehokkaasti ongelmista eroon omilla keinoillani. Tein päätökseni; menisin yksinäni.
”Äh, mene sä vaan. Mä etin Bambin tai jotain, se tais vähän huolestua kun lähdettiin yhdessä. Varmaan aatteli että tapat mut tai jotain.” hymyilin kulmat koholla. ”Nähään.”

Casper Thorne

Tanssimme sujuvasti katon ylitse, lukuunottamatta muutamia rytminmenetyksiä. Hidasin toisessa päässä katsellen kevyesti hymyillen Mailista. Virnistin huvittuneena hänen sanoilleen luonnonlahjakkuuksista.
”Ei kannata kehua mua, mulla menee nopeesti päähän” vastasin, tiedostaen todella voimakkaasti Mailiksen käden liukuvan olallani. Hymyilin tytölle katsellen noita siroja kasvoja ja sinertäviä silmiä.
Huokaisin kevyesti ja irrottauduin tytöstä.
”Mun pitäis varmaan ettii Finn. Ties mihin pulaan seki on jo ittensä saanut. Jos haluut yöpaikan nii voin viiä sut kämpälle missä oon nukkunu.” ääneni oli asiallinen ja hymyilin anteeksipyytävästi tytölle. En viitsinyt jättää häntä yksikseen yöhön, kyllä minun ainakin pitäisi tarjota hänelle paikka mihin mennä. ”Ellet siis halua nukkua puussa” lisäsin vielä vitsikkäästi, tajutessani, että se saattoi hyvinkin olla toimintamalli linnuksi muuttuvalle tytölle. ”Mut mä kyllä vaan etin Finnin ja katon, että se on ok. Meen sitte nukkumaan kämpälle, oon valvonu jo liian pitkään putkee. Eikä mulla onneks pitäis mennä kauaa löytää Finniä.” jatkoin vielä. Halusin hengata vielä Mailiksen kanssa, nyt ykkösprioriteettini oli kuitenkin Finn.

Nimi: Soft

28.10.2017 14:33
Mailis

Hymähdin Casperin pehemään ääneen lausutuille sanoille ja annoin toisen pyöräyttää minut kertaalleen kätensä alitse.
"Vai että luonnonlahjakkuus, sit kannattaa varmaan pistää odotukset korkeelle", naurahdin kevyesti ennen kuin mies laski vapaan kätensä vyötärölleni, jonka johdosta minä nostin oman käteni toisen olkapäälle.
Casper lähti viemään minua katon poikki valssissa, minkä minä senkin osasin tanssia jotenkuten. En vain uskonut saaneeni kauhean hyvää koulutusta tanssin saralta, muistin käyneeni kotikoulun isäni tähden, enkä senkään tähden ollut mikään yleissivistynein ihminen.
Pystyin hengittämään kunnolla ulos vasta, kun olimme katon toisessa päässä, ja hymähdin Casperin sanoille.
"No sithän sä oot todellinen luonnonlahjakkuus", totesin hymyni läpi, liu'uttaen kättäni miehen olkapäällä hieman alemmaksi.


Finn

Pyöräytin silmiäni, kun Isa sanoi että minä olisin se, jolle sateenvarjo tulisi tarpeen. Se saattoi sinäänsä olla totta, mutten myöntäisi sitä naiselle suoraan. Hymähdin kertaallen, kun toinen kääntyi ympäri kepeästi, kävellen olohuoneeseen ikkunan eteen. Laskin sateenvarjon kädestäni oven pieleen, ja seurasin katseellani Isan menoa.
Kävelin naisen luokse ikkunan eteen laskien kädet hetkeksi tuon lanteille ja painoin pääni lähemmäksi hänen hiuksiaan hengittäen niiden tuoksua hetken aikaa.
"Sovitaan sitten vaikka niin", huokaisin, ennen kuin irtannuin Isasta ja käännyin takaisin hakeakseni urheilukassin kantooni.
"Joten, meetkö sä omille teilles, vai tuutko sä mun mukaan ettii Mustia?" kysyin sitten katsomatta Isaa. Uskoin kyllä että Casper tulisi olemaan se joka löytää minut, eikä toisin päin ja ajatus turhautti minua, ärsytti.

Nimi: planeetta

25.10.2017 20:19
Isabella Stanton

Finn vilkaisi minua nopeasti kommenttini jälkee ja kohotin kysyvästi kulmiani. Katse siirtyi kuitenkin nopeasti pois ja kohautin hartioitani välinpitämättömänä.
Finn toi jälleen esiin ”Mustin” enkä voinut olla huomaamatta sitä. Poika puhui vähättelevästi pojasta, mutta aloin epäillä, että tässä oli kyse muustakin kuin puhtaasta ärsytyksestä. Olin sanomassa siitä jotain, mutta poika ojensi minulle sateenvarjoa. Kuullessani hänen sanansa en voinut olla purskahtamatta hyväntuuliseen nauruun.
”Finn, kuule..” aloitin astuen lähemmäksi. Asetin käteni sateenvarjon päälle kevyesti. ”Sitten ku mä pääsen vauhtiin, se joka tarvii sateenvarjoa oot sä.”
Työnsin sateenvarjon lähemmäs poikaa ja käännähdin kepeästi kannoillani, kävellen maksimoiden seksikyyteni pois makuuhuoneesta, pysähtyen vasta olohuoneen toisen puolen ikkunalle, jääden katselemaan öistä kaupunki kevyt hymy huulillani.

Casper Thorne

Mailis nauroi takeltelulleki, enkä voinut syyttää häntä. Se ei ollut mennyt ihan nappiin, mutta tyttö suhtautui onneksi asiaan rennosti.
Noustessani ylös ja tarjotessani Mailikselle kättäni, näin ja haistoin ensimmäisenä epäluulon. Hymyilin tytölle rohkaisevasti ja heti kun hän tarttui käteeni, vedin hänet ylös kevyesti.
Virnistin tytön sanoille musiikista.
”Ihan yliarvostettua sellanen. Anna mun vaan viedä” ääneni oli pehmeä ja pyöräytin tytön kerran käteni alitse. ”Kato nyt, oon nii luonnonlahjakkuus että sun rytmittömyys menee huomaamatta”
Siirsin vapaan käteni tytön vyötärölle, toivoen, ettei hän perääntyisi siitä. Lähdin eteenpäin siinä ainoassa tanssissa jonka osasin, valssissa, vetäen tytön mukaani tanssiin katon poikki(?).
”Kato nyt” katsoin Mailista silmiin. ”Et oo yhtää huono.”

Nimi: Soft

24.10.2017 21:47
Mailis

En voinut välttää naurahdusta karkaamasta huuliltani, kun Casperin plasmat menivät todenteolle sekaisin kysymykseni tähden, ja mies alkoi hopulla selittää, ettei kyse ollut millään tavalla romanttisesta suhteesta eikä heidän välillään ollut muuta kuin matkatoveruutta.

"Sua pitäis kiusata useemmin", virnistin päänsä painaneelle miehelle, joka naurahti omalle selitykselleen.
Pian kuitenkin Casper nousi yllättäen seisomaan ja minä seurasin hieman hämilläni vierestä, kun tuo ojensi minulle kättään ja pyysi juhlistamaan rauhallista iltaa tanssimalla. Pyyntö tuli minulle ihan puskista ja muutaman sekunnin ajan vain katsoin Casperia epäuskoisesti, ennen kuin tartuin miehen käteen ja nousin sen avuin itsekkin ylös.

"Ilman musiikkia vai?" kysyin sitten toinen kulma aavistuksen koholla ja katse toisen kasvoilla haarhaillen, ennen kun jatkoin lausettani hymähdyksen kera.
"No ei sillä oo niin väliä kun oon muutenki ihan rytmitön tanssahtelija", kohautin vielä olkapäitäni katsettani laskien.


Finn

Katsoin hymyilevää Isaa hänen puhuessa rahojen polttamisesta sekä uusikkojen lahjomisesta, ja siristin hieman silmiäni miettien oliko naisen puheissa perää, tai yrittikö tuo vohkia kassini yltiömäisellä viehätysvoimallaan. Vedin kassin vetoketjun kiinni nousten sitten takaisin seisomaan ja nappasin kaapista mustan sateenvarjon, jota pyörittelin käsissäni muutamaan otteeseen.
"No Musti varmaan keksii niille jotain käyttöä somilla neropatin taidoillaan, turha meidän on tuhlata sellaseen energiaa", tokaisin sarkastiseen sävyyn, ja katsahdin sateenvarjoa ojentaen sitä sitten naiselle virnistäen pilkallisesti.
"Mut musta tuntuu että sä tuut tarvii tätä sun tulevissa vesileikeissäs", tokaisi virneeni lomitse, ja mikäli Isa olisi ottanut vilpittömän lahjani vastaan, olisin jatkanut matkani jälleen kerran naisen ohitse asunnon keittiöön ripeästi, mikäli toinen olisi sortunut hyökkäämmään kimppuuni lapsellisen vitsini johdosta.

Nimi: planeetta

24.10.2017 15:23
Isabella Stanton

Finnin vastatessa siirsin katseeni ikkunasta häneen. Minua ärsytti kyllä vähän hänen koko olemuksensa, muttei niin paljoa, että olisin halunnut lähteä yksikseni tieheni.
”Niin kai” tuhahdin ajatuksissani, väistäen pois pojan tieltä hänen livahtaessaan ohitseni takaisin makuuhuoneeseen. Sanat jäivät soimaan kuitenkin päähäni. Porukat? Olisiko heillä jotain tekemistä tämän kanssa? Melkein toivoin, että Finn ei olisi keskeyttänyt puhumistani. Ehkä
olisin jatkanut ja sanonut vielä jotain joka olisi selventänyt mustaa aukkoa ennen tänne tuloa.
Karistin ajatukset ja keskityin jälleen Finniin, joka kaiveli laatikoita. Hän veti esiin urheilukassin, jonka sisältö sai minut kohottamaan yllättyneenä kulmiani.
Naurahdin kepeästi pojan sanoille ja nojasin ovenkarmiin sirosti.
”Riippuu vähän” vastasin hymyillen vienosti. ”Sä voit polttaa ne ja saada lämpöä tai sä voit lahjoa jonkun joka on just tullu tänne ja ei tajua vielä mitään.” Pidin tauon. En tajunnut oikeastaan itsekään vielä lainkaan. En välttämättä koskaan tulisikaan. Katselin Finniä ja kassia, säilyttäen hymyn huulillani. Olihan se aina ollut salainen aseeni.

Casper Thorne

Naurahdin Mailiksen sanoille huojentuneena. Tyttö ei tarttunut liikaa aloittamaani lauseeseen. Vajosimme hiljaisuuteen. Hengittelin yöilmaa suuni kautta. Oli raikastavan viileää. Päivä oli ollut pitkä ja raskas. Minun teki mieli nukkumaan, mutta jostain syystä halusin löytää Finnin vielä tänä yönä. Ehkä olin tavallaan huolissani hänestä; Isa oli tuntematon ja ties mitä pystyi tekemään. Ei olisi ensimmäinen nätti tyttö, jolla oli vaarallisia kykyjä.
Hörppäsin lisää vettä. Mailis alkoi jälleen puhua ja pärskähdin yllättyneenä tajutessani hänen sanansa. Naurahdin kiusaantuneena.
”Ei mitenkään silleen.” selitin nopeasti, painottaen viimeistä sanaa. ”Se on vaa hengaillu mun kaa pidempää ku kukaa muu. Ei se tarkota sillee mitää vaan, tai siis... Emmä... Ei se tarkota että olis mitään meidän välill-” tajusin kesken sanan, että olin sanonut tarpeeksi. Painoin pääni ja naurahdin. Harvoin ajauduin tällaisiin tilanteisiin, mutta minun ja Finnin välit olivat yksinkertaisesti liian vaikeat selittää. Keksin yhden ainoan tavan paeta tilannetta.
Nousin ketterästi jaloilleni katon reunalta ja katsoin Mailista virnistäen.
”Juhlitaan nyt ku kerranki on rauhallista. Tanssi mun kaa” ojensin tytölle käteni ja kohotin kulmiani odottavasti.

Nimi: Soft

23.10.2017 18:35
Finn

En juuri kiinnittänyt huomiotani Isan sanoihin, tai siihen että nainen hiljeni yllättäen, tutkin vain sisustusta etsien jotain mistä voisi olla hyötyä. Astelin ruskean lakkapintaisen lipaston luokse ja kumarruin aukomaan laatioita ja kaappeja, kun nainen ilmestyi oven suuhun. En nostanut katsettani, ennen kuin kuulin Isan sanat ja naurahdin kevyesti.
"Sitähän vähän mäkin, tuskin sun porukkas täällä on sua vahtaamassa", vastasin virnistäen hieman omahyväisesti ja jatkoin kaapin kaivamista. Sieltä löytyi muutama valokuva muutamasta miehestä, mutten kiinnittänyt niihin niin huomiota, ne eivät juuri kiinnostaneet minua joten heitin ne vain vierelleni lipaston jalkojen juureen.

Tutkittuani turhaan kyseisen kalusteen, huokaisin nousten takaisin jaloilleni ja suuntasin takaisin makuuhuoneeseen naisen ohitse, tällä kertaa vaatekaapin luokse. Avattuani ovet, bongsin heti jonkin laisen urheilukassin, ja noukin sen eteeni. Avasin vetoketjun, ja yllätyin miksi ketään olisi jättänyt kyseisen punaharmaan kassin sisältöineen jälkeensä. Laukku oli täynnä rahaa, luultavasti huume- tai asekaupalla hämärästi ansaittu, mutta silti.
"Näist ei taida olla täällä kauheesti hyötyä", huokaisin hieman ärstyneesti epäonnisuuteni tähden.


Mailis

Casper vastasi tietävänsä pelostani jo, enkä yllättynyt koska en sitä mitenkään erityisesti edes yrittänyt peitellä. Sitten mies alkoi kertoa jotain, mitä hänen oli hieman harkittava joten nostin katseeni toiseen kasvoihin, pettyen kuitenkin lopullisesta sanomasta. Hymähdin siirtäen sitten katsettani jälleen niin että näin eteeni aukenevan kaupungin pimeille kaduille.
"No onneks vast jossain vaiheessa", vastasin sitten hieman hajamielisesti miettien, että jos tuo etsittävä oli kuulemani mukaan ilkeä persoona, mikä sai Casperin haluamaan miehen luokse niin kovasti.
Kuitenkin mitä pidempään olin hiljaa ja mietin asiaa, sitä enemmän aloin näkemään ongelmaksi vain itseni enkä miettinyt enää niinkään mikä siinä toisessa oli niin kiinnostavaa, vaan mikä minun seurassani oli vikana.
Laskin pussin vierelleni ja liutin käteni toisen käteni ranteelle puristaen sitä kevyesti.
"Ja tää Finn on sul vissiin aika tärkee?" Kysyin sitte katse edelleen kaupungille päin, lähinnä välttääkseni hiljaisuutta.

Nimi: planeetta

22.10.2017 10:39
Isabella Stanton

Finn ei ottanut minua tosissaan ja se vitutti minua enemmän kuin mikään muu.
”Sä et tajua!” huusin hänen peräänsä, kun poika kääntyi ja lähti tiehensä. ”Minkä ei nyt hirveesti pitäis mua yllättää, miten sä voisitkaan ikinä koska -” sanat pysähtyivät. Mitä Finn oli sanonut? Miksi joku haluaisi tappaa minut? Kun ajattelin asiaa, en tiennyt itsekään ratkaisua. Seisoin pimeässä huoneessa liikumatta, suu jäänyt auki. Käteni liukui kaulalleni. Miksi nämä olivat niin iso asia? Miksi minä, jonka tiesin olleen todella paljon seksin kanssa tekemisissä, kavahdin näin paljon pientä asiaa.
Purin huultani ja hengähdin syvään. Ranteessani oli hiuslenkki, jonka avulla sidoin hiukseni pois tieltä, mutta nähdessäni kaulani laskin ne heti takaisin. Hiuksillani voisin peittää vähän Finnin jälkiä.
Kävelin pois makuuhuoneesta olohuoneeseen, jossa Finn jo oli. Pysähdyin ovelle ja katsoin poikaa sanomatta mitään, miettien vain pitäisikö jotain sanoa. Poika tutki huonetta katseellaan.
”Sä oot oikeessa. En tiiä miks joku haluis tappaa mut tästä. En tiiä mistä se tuli.” avasin lopulta suuni ja suuntasin katseeni ulos ikkunasta.

Casper Thorne

Vilkaisin hymyillen Mailista, tämän vastatessa kysymykseeni. Hiljaisuus laskeutui hetkeksi välillemme, ennen kuin tyttö rikkoi sen jälleen hiljaisella sivukommentilla. Katsoin häntä otsa aavistuksen rypyssä, mutta tyttö keskittyä kaivamaan laatikosta ruokaa.
Käänsin katseeni kaupungin kattojen yläpuolelle tytöstä ja huokaisin kevyesti.
”Joo, mä arvasin kyllä.” vastasin tyynesti. Se oli totta; keinoni oli vain vähän eri kuin mitä May ensimmäiseksi ajatteli.
”Kuule...” aloitin haparoiden, kiinnittäen silmäni tiukasti yhteen taloon. Kertoisinko hänelle? Purin huultani tiukasti. ”On yks juttu joka sun pitäis tietää.” jatkoin haparoiden. Etsin sanoja. Ummistin silmäni hetkeksi, olin aloittamassa, mutten pystynyt siihen. Jänistin.
”Mun pitäis varmaan jossain vaiheessa ettiä Finn. Älä tuomitse, mutta se yks kusipää joka feidas mut.” virnistin kääntyen tyttöön. Hymy ei yltänyt koko suun leveydelle niin kuin yleensä. Tekosyyni oli myös aivan roskaa, mutta sai kelvata.

Nimi: Soft

21.10.2017 01:20
Mailis

Hymähdin Casperin vastaukselle ja annoin katseeni sitten kiertää eteeni aukeavassa maisemassa. Näky ei ehkä ollut henkeä salpaavin, mutta valoton kaupunki antoi taivaalle syttyville tähdille tilaa loistaa kirkkaina, mikä minusta laskettiin jo kauniiksi ilmestykseksi. Katseeni kääntyi kuitenkin piakkoin miehen puoleen tämän puhuessa ja otin muutaman ripeämmän askeleen lähemmäksi kerrostalon reunaa, ja istuin sitten Casperin viereen.
"Mmh, en mä korkeita paikkoja", hymähdin vastaukseksi katse syliini lasketuissa käsissä. Otin valkoisesta matalasta laatikosta ensimmäisen käteeni osuvan kummajaisen, joka osoittautui olemaan kuivalihapussi, minkä aukaisin huokaisten hieman levottomasti.
"Mut pimeetä ehkä", mutisin sitten kulmiani viattomaan tapaan rypistäen. Olin aloittanut ilmeisesti huonoihin tapoihini lukeutuvan huomion kerjäämisen, minkä olin tiedostanut itsestäni heti Casperiin törmättyäni.
Pidin hiljaisen hetken, ja noukin pussista hieman epämääräisen, harmahtavan ruskean köntin. Pyörittelin sitä hetken tutkivasti sormissani, ennen kuin päätin sen olevan symäkelpoista. Maistoin suussani vain kuivan lievästi lihaa muistuttavan maun, josta loput peittyi suolaisuuden alle, mikä ei oikeastaan ollut minulle ongelmaksi.


Finn

Isa totesi, että kyllä hän varmasti kertoisikin mikä hänen ongelmansa oli ja kääntyi minua kohden siirtäen hiukset kaulansa tieltä. En voinut muuta kuin naurahtaa, kun nainen jatkoi skitsoamistaan muutaman mustelman tähden.
"Voi jumalauta, miks joku tappais sut muutaman fritsun takia, tai miks ketään ees ylipäätään kiinnostais montako mustelmaa sul on kaulassas", tokaisin huokaisten sitten lauseeni perään, milloin Isasta tuli 14 v ipana?
Käännyin sitten päätäni pudistellen ja suuntasin askeleeni asunnon olohuoneeseen, josta löysin etsimäni. Puin paidan ylleni, ja aloin tällä kertaa tutkia kämppää hieman tarkemmin, ehkä täältä löytyisi jotain järkevää, mikä auttaisi minua litistämään Mustin suurehkon egon.

Nimi: planeetta

17.10.2017 19:33
Isabella Stanton

Finn ei tajunnut lainkaan tilanteen vakavuutta, vaan heitti läppää klamydiasta. Olinkin jo melkein unohtanut sen. Olisin saattanut naurahtaa, ellen olisi ollut jo kireänä ja stressaantuneena. Kuulin, kuinka Finn alkoi keräillä vaatteitaan ja näin peilin heijastuksesta miehen siluetin. Hän asteli vierelleni, katsellen minua peilin kautta.
Mulkaisin miestä hänen kysyessään mikä oli hätänä tai no, mikä oli ongelma.
"Ai mikä?" kivahdin. "Minäpä vittu kerron."
Ääneni oli katkera ja käännähdin häntä kohti, siirtäen hiukseni toisella kädellä siten, että fritsut tulivat kunnolla näkyviin.
"Tää on ongelma. Tajuutko sä yhtään?" kysyin, eikä päässäni kulkenut oikeastaan enää yhtäkään ajatusta, puhuin vain.
"Jos ne näkee nää, ne tappaa mut. Enkä tarkalleen ottaen voi kulkee joka paikassa kaulahuivinkaa kaa, se ois liian epäilyttävää."

Casper Thorne

Mailis avasi oven ja astuimme yhdessä viileään yöhön, lähialueen korkeimmalle katolle. Naurahdin hänen kysymykselleen.
"Joo, niinki vois kai sanoo" vastasin ja hengitin syvään yöilmaa. Olimme niin korkealle, etteivät kaikki hajut enää yltäneet tänne. Jos katsoi ylös, näki kevyesti väreilevänä kuvun reunan. Lähdin kävelemään kohti katon reunaa, muutamia kymmeniä metrejä edessämme.
"Mä kysyisin, pelkäätkö korkeita paikkoja, mutta linnut ei yleensä taida pelätä." virnistin huolettomasti. Pääsimme aivan reunalle ja laskin laatikon käsistäni. Heitin jalkani reunan yli ja istuuduin reunalle. Olimme nousseet portaita kuusi kerrosta ja maahan oli pidempi matka. Repäisin pahvilaatikon auki ja vedin sieltä sen enempää kyselemättä pullon, jossa oli vettä. Sitä ei ollut kaikissa laatikoissa, koska olihan täällä järvi.
Hörppäsin vettä ja katselin ajatuksissani aution kaupungin siluettia. Yöilma oli raikastavaa ja ihanan viileää. Oli pilvetöntä ja jossain kaukana yläpuolellamme näkyä tummansininen taivas ja sen miljoona tähdet.
Missäköhän Finn oli?

Nimi: DemonEliah

16.10.2017 23:09
Emil Harrison

Kasvoilani ollut hymyntapainen muuttui turhautuneeksi irvistykseksi Marcuksen kertoessa, että hän oli ihan yhtä eksyksissä kuin minä ja Noah. Ei sillä että olisin ollut ärtynyt itse poikaan, hän vaikutti olevan ihan ok ainakin äänekkääseen Noahiin verrattuna. Lähinnä minua ärsytti melkein heti saapumiseni jälkeen minua piinaamaan alkanut avuttomuuden tunne. Koska siis minulla ei ollut aavistustakaan, missä oikein olin ja miksi. Mitä minun olisi oikein tarkoitus tehdä?

Havahduin synkiksi käyneistä ajatuksistani Noahin alkaessa selostaa, kuinka joillakin täällä olevista ihmisistä oli 'supervoimia', mutta huomioni heräsi kunnolla viimeistään siinä vaiheessa, kun hänen toisen kämmenensä yläpuolella alkoi leijailla sähköstä muodostuva pallo. Ja kyllähän se oli kieltämättä melko vaikuttavaa, vaikka en sitä ääneen myöntäisikään. Harkitsin sitten jonkin aikaa, pitäisikö minunkin näyttää Marcukselle mikä oma kykyni oli, mutta ennen kuin ehdin tehdä mitään, Noah otti puheeksi sen, minkä olin itsekin jo huomannut, mutta vain sivuuttanut. Pyöräytin silmiäni pojan vitsaillessa siitä, kuinka Marcus oli kuin olikin kummitus ja katoaisi pian, mutta olin kyllä oikeastikin huolissani. Olin vasta hetki sitten tutustunut Marcukseen ja hän oli nyt jo vaarassa hävitä? Ei hyvä juttu.

"No mut jos sä tulet meidän kanssa niin pitkälle kuin vaan pääset? Täällä meinaan alkaa tulla jo pimeää, enkä luultavasti ole meistä ainut, joka haluaisi viettää yön sisätiloissa", ehdotin kohta koko ajan haaleammaksi muuttuvalle pojalle (?). Vilkaisin molempia jätkiä nopeasti ennen kuin jatkoin: "Ehdotan siis, et me hakeudutaan jonkinlaiseen kerrostaloasuntoon tai vastaavaan, mihin tahansa missä pystyy nukkumaan ilman ylimääräisiä häiriöitä. Olettaen siis, et päästään niinkään pitkälle."

Nimi: Soft

16.10.2017 22:28
Finn

Heräsin sängystä, kun tunsin töytäisyn, joka sai minut huokaisemaan tyytymättömästi. En kuitenkaan jaksanut nähdä vaivaa noustakseni ylös tai avaamaan silmiäni,tietääkseni oli yö ja halusin nukkua. Korjasin käteni asentoa pääni alla jatkaakseni unia, mutta Isan älähdys sai minut avaaman silmäni ärtyneenä. Nainen kirosi huoneen hämärässä nurkassa tappavansa minut ja virnistin. En alkuun erottanut toisesta kuin tumman varjon, joka peilaili itseään kiiltävän pinnan edessä, mutta silmäni tottuivat valon määrään pian.
"Juu juu, heti ko todistat et sul on klamydia", huokaisin keräten vaatteeni lattialta sängyn vierestä ja rupesin vetämmän niitä päälleni. En tiedä mistä Isa nyt oli hermostunut, mutta omapa oli vikansa, mitäs innostui särmikkäästä olemuksestani. Kävelin peilin eteen muistellen edelleen minnekkä helvettiin olin paitani jättänyt, ja katsahdin sitten naista peilin kautta.
"Mikä sun ogelmas nyt sit on?" kysyin sitten ristien käteni rinnalleni. Koskemaan en Isaa ruvennnut, ties mitkä raivarit toinen siitä saisi.


Bambi

Seurasin Ivanin toimintaa hiljaa, ja kun tuo otti käteensä patukan, laskin laatikon viereeni ja annoin katseeni kiertää valikoivasti päivän ateriassamme. En kuitenkaan noukkinut vielä mitään, sillä Nathany nousi seisomaan, ja purkasi tilanteen epäreiluuden ja epätodellisuuden ääneen, mikä tosiaan helpotti minua aavistuksen ja hymähdin pojalle, kun tuo istahti jälleen pieneen piiriimme.
Laskin käteni käsiini, jotka lepäsivät sylissäni ja muutin niiden väritystä taustaansa sopivaksi.
"Mitäs hyötyä näistä kykysistä sit ees on?", huokaisin mietteliästi otsaani rypistäen, ennen kuin sain palautettua värityksen ennalleen ja tartuin mössö purkkiin avatakseni sen, halusin nähdä sen sisällön konkreettisesti omin silmin. Ruskea epämääräinen ja kokkareinen ruoka tuntui sisältävän jonkin lasia papuja ja kuivattuja herneitä, muuta en paljaalla silmällä erottanut. Laskin peltipurkin lattialle muiden kaltaistensä joukkoon ja laskin käteni uudestaan syliini.
"Mahtaiskohan tää ruoka kelvata nälkiintyneille afrikkalaisille muksuille?" kysyin sitten vähän huolestuneesti, en halunnut ruikuttaa ruuan ulkonäöstä, kun joku muu luultavasti söisi sen ilomielin puolestani.


Mailis

Casper naurahti kysymykselleni, mikä sai otsani rypistymään ja huulet painumaan viivaksi, minua ei ainakaan naurattanut, ties mikä mörkö kimppuuni voisi pimeydestä hyökätä. Rauhoituin kuitenkin hieman miehen kertoessa varsin itsevarmasti, että tottakai voisimme mennä, ja että hän tiesi jo minne.
Casper nosti laatikon syliinsä ja lähti kävelemään samaa katua pitkin ja minä pysyttelin hänen lähettyvillään, luonnollisesti. Tiainen aisti pelkoni ja lehahti pois olkapäältäni, luultavasti omasta mielestään turvalliseen paikkaan ja mikäs siinä, ymmärsin lintua täysin.
En ehtinyt miettimään Pippidiin menoja tai pimeää kauaa, sillä pia tulimme yhden kerrostalon kohdalle, jonka hämäriä rappuja nousimme yhä ylemmäksi ja ylemmäksi, ja mietin olikohan mies viettänyt tässä talossa paljonkin aikaa, koska tuntui tietävän tasan tarkkaan mihin mennä, vähän kuin menisi kotiin. Ajatus toi minulle kuitenkin mieleen vain koti-ikävän ja sen että tämäkin asunto johon olimme menossa oli joskus ollut jonkun koti.
Casperin kysymys kuitenkin havahdutti minut ajatuksistani, kun hän pyysi avaamaan ullakkokerroksen oven.
"Tottakai", tokaisin hymyttä ja käänsin kahvaa vetäen oven sitten auki. Astelin edeltä pieneen eteiseen, jossa oli kenkäteline ja naulakko, jossa riippui muutama pölyttynyt takki. Kävelin vain vähän pidemmälle hämärässä asunnossa, jotta Casperkin pääsisi sisälle, ja suljin oven miehen peräässä(?).
"Sä oot vissiin käyny täällä ennenkin?" kysyin sitten vähän ajan päästä toiselta kädet edelleen toisiinsa takertuneina, hämärä pelotti minua edelleen, ja olin tähän asti tottunut viettämään nuo tunnit korppina jossain puun oksien suojissa. Nyt en kuitenkaan voinut tehdä niin, joten yritin verhota arkaa ja säpsyä oloani kysymyksellä ja kevyellä hymähdyksellä.

Nimi: planeetta

16.10.2017 18:30
Casper Thorne

Kävelin pahvisen laatikon luokse yhä vain pimeämmäksi muuttuvassa illassa. Täällä pimeä pääsi aina yllättämään. Haistoin muutoksen Mailiksen mielentilassa; hänestä tuli hermostunut ja säikky. En ehtinyt edes laatikon luokse, kun tyttö jo pyysi menemään muualle. Naurahdin huvittuneena äkisti tulleelle levottomuudelle. En kuitenkaan aikonutkaan sanoa siitä mitään, vaan tartuin laatikkoon ja käännyin virnistäen tytölle.
"Tottakai. Tiedänkin paikan." ääneni oli täydellisen itsevarma. Olimme ajautuneet minulle jo tutummaksi tulleelle alueelle, lähelle sitä paikkaa, mistä olin vallannut itselleni asunnon. En viitsinyt kuitenkaan viedä Mailista vielä paikkaan joka oli tähän mennessä ollut vain ja ainoastaan minun. Sen sijaan lähdin johdattamaan tyttöä toiseen kerrostaloon, lähelle "omaani". Sen enempää selittelemättä, nousin sisään ja lähdin kiipeämään portaita ylemmäs ja ylemmäs, pitäen kiirettä, sillä tämäkään talo ei ollut parhain hajuaistilleni.
Pääsin lopulta aivan ylös, ullakkokerrokseen. Siellä oli kaksi ovea, toinen ullakolle ja toinen talon katolle. Molempien lukot oli rikottu aikapäiviä sitten.
"Viitsitkö?" nyökkäsin Mailikselle katon ovea kohti pyytävästi, toivoen hänen avaavan sen, koska omat käteni oli varattu laatikolle.

Nimi: pixeli

16.10.2017 17:37
Nathany

Suustani karkasi hento naurahdus tytön siirttyessä mukamas loukkaantuneena sanoistani kauemmas. Annoin katseeni kiertää koko siinä paikassa, kunnes viimein pysäytin sen Bambiin. Hän availi laatikon jotain suojajuttuja ja avattuaan ne, tyttö alkoi nostella ruokaa lattialle. Astahdin hiukan lähemmäs ja kohotin toista kulmaani. Arvioivan katseeni läpi siivilöityi säilykkeitä, jotain outoja peiteltyjä levyjä, patukoita, lihaa ja tyhjä pullo?! Astelin Ivanin jäljessä ja kyykistyin myös katsomaan tätä Bambin sanomaa avaruusruokaa. Hymähdin turhautuneena.
"Älkääs muuta sanoko" sanoin ja otin käteeni yhden peitellyistä levyistä. Laskin sen maahan ja nappasin myös patukan. Tarkastelin sitä kuin pommia ja vilkaisin sivusilmälläni kuinka Bambi oli kietonut kätensä pahvilaatikon ympärille kuin hakien siitä turvaa. Nousin ylös ja vilkaisin Ivania ja Bambia, jotka luin ystävikseni.
"Noniin, kerrataas. Eli me ollaan nyt jossai ihme kaupungiss jossa on joku kupu yllä ja me ei päästä pois täältä...muutamil on jotai taikavoimii jajaja...meille tarjotaan jotain outoo, tyylii jossai myrkyssä liuotettua ruokaa, joka ei edes ansaitse tulla kutsutuksi ruoaksi vaan enemmänkin mössöksi tai....se avaruusruokakin käy" paasaukseni jälkeen lysähdin takaisin istumaan maahan. Vedin syvään henkeä ja asetuin keinumaan päkiöitteni varaan. Hieroin kädellä otsaani. En pitänyt tästä lainkaan ja vilkaidin patukkaa kädessäni.
"Ja meidän on pakko syödä tätä moskaa jos ei haluta kuolla, nääntyö kaduille, lintujen ruoaksi....jos siis täällä ees on lintuja" tuhahdi ja nostin katseeni kattoon.


Noah Thorne

Kasvoillani käväisi huvittumut ilme kuullessani Emilin hymähdyksen. Häntä ei näyttänyt kiinnostavan mikään mikä liittyi minuun. Sellaisen aavistuksen olin saanut heti kättelyssä, joka oli ollut luultavasti lyhyin ensitapaamiseni ikinä. Mikähän jätkää edes kiinnosti? Itse olin kumminkin nyt kiinnostunut tuosta tuntemattomasta läpikuultavasta jätkästä. Silmäni seuloi häntä moneen otteeseen päästä jalkoihin. Nyökyttelin Emilin sanoille. Itse en tiennyt paikasta juurikaan mitään. Eniten halusin tietää mistä löytäisi toimivia lamppuja. Minun oli ladattava itseni pahojen hetkien varalle.
Jätkä tuntui olevan paremmalla tuulella Emiliin verrattuna, joka oli varsin hyvä asia. Eipähän ainakaan tarvitsisi viettää aikaa kahden yksinäisyyttä kaipaavan kiukkupussin kanssa.
"Okei Marcus...." aloitin miettiväisellä äänellä ja tarkkailin jätkän kehoa. Hän näytti haalistuvan. Säilytin kasvoillani miettiväisen ja kylmän ilmeen.
"Tota jooo, siis mullakaan ei oo hajuakaan mikä tää paikka on, mut nähtävästi muutamilla täällä on jotai supervoimii, kuten....tää" avasin toisen käteni nyrkistä ja kädestäni muutaman sentin korkeammalla säkenöi kellertävän valkoinen sähköpallo. Kadotin sen ja tarkkailin Marcusta uudestaan.
"Ehkä sä ootkin vaan joku haamu ja nyt sä katoot ikiajoiks? Tai jotain" naurahdin ja vilkaisin jätkiä huvittuneena.

Nimi: Wily

12.10.2017 21:43
Ivan Mendez

Nathanykin patisti Bambia avaamaan laatikon, johon tyttö tuhahti leikkien loukkaantunutta, ja nosti sitten laatikon syliinsä. Tämä lähti sitä kantaen meistä kauemmas, ja ehdin jo säikähtää että nyt se sitten otti kaikki ruuat itselleen ja jätti meidät nääntymään, mutta laskikin laatikon vain toiseen päähän huonetta. Bambi aukoi jotkut härpäkkeet sen ympäriltä ennen kuin nosti kannen auki ja tarkkaili sisältöä. Hän alkoi purkaa lastia lattialle, ja minä katselin toimitusta jokseenkin pettyneenä. Ruoka, jos sitä edes siksi voisi kutsua, ei näyttänyt kovinkaan ravitsevalta, mutta kai se siihen hätään kelpasi.
Astelin tytön luo ja kyykistyin katsomaan tarkemmin mitä tarjottavaa laatikolla oli meille. Nostin jotain epämääräistä sisältävän tölkin käteeni ja luin kuluneesta etiketistä ainesosia.
”Siis ihan oikeasti?” mutisin lähinnä itsekseni. ”Taikavoimat mä vielä ymmärrän, mut kyllä ruuan pitäis olla ihan syömäkelposta.”
Laskin tölkin takaisin lattialle ja nappasin yhden patukoista. ”Tää saa kelvata.”


Marcus Reeves

Seisoskelin yhä siinä nurkilla kun toinenkin poika, se vielä pidempi, huomasi minut. Toisin kuin tämän kaverilla, hänen kasvoillaan oli paljon valppaampi ilme.
Kaksikon tullessa luokseni toinen kysyi heti nimeäni, kun taas toinen kysyi paikasta josta olimme. Katseeni käväisi molemmissa, painaen kumpaisenkin piirteet tarkasti mieleeni, ennen kuin aukaisin suuni: ”Mä oon Marcus.”
”Ja mun piti kysyä ihan samaa teiltä”, osoitin sanani sille joka kertoi heidän olevan hukassa. ”Oon itekin ihan eksynyt, enkä tiiä miks näytän tältä.”
Vilkaisin kroppaani ja tunsin miten sydämeni alkoi hakata vähän nopeammin; jos näin oikein, olin alkanut haalistua. Siirsin huolestuneet silmäni toisiin, joista katseeni karkasi taivaalle. En ollut edes huomannut että päivä oli vaihtunut illaksi ja siitä yöksi. Mutta ehkä sitä ei osannut tiedostaa kun itse hehkui lampun tavoin.

Nimi: Soft

12.10.2017 21:05
Mailis

Casper naurahti kepästi vastaten, että laatikoita löytyisi kyllä ajallaan, kunhan jaksoi etsiä. Hymähdin vain vastaukseksi tutkiskellen silloin tällöin ympärilläni seisovaa kaupunkia pimeine kolkkineen pahvilaatikon toivossa.
Havahduin kuitenkin pian ajatuksiini pimeistä kolkista. Ilta oli kirjaimellisesti hämärtynyt huomaamattani paljon, ja hämärtyisi entisestään nopeaan tahtiin. Aurinko oli laskenut jo kauas horisontin alapuolelle antaen pikkuhiljaa kuulle tilaa, vaikkeivät tähdet onnekseni taivalla tuikkineetkaan, eivät ainakaan vielä.
Mies oli pongannut samaan aikaan tuon metsästämämme laatikon, mutta oloni oli levoton ja epämukava.
"Mmh kiva, voidaaks me ottaa se mukaan ja mennä jonnekkin muualle?" Kysyin sitten rypistäen otsaani ja nostin katseeni pahvilaatikosta Casperin kasvoihin hieman avuttomaan sävyyn. Toivoin ettei tuo kysyisi erityistä syytä kiirelleni, en halunnut joutua myöntämään, että pelkäsin.
Ristin käteni ja nostin kireästi hieman hartioitani, kun odotin miehen vastausta.

Nimi: planeetta

11.10.2017 20:10
Isabella Stanton

Raotin hitaasti silmiäni, mutta ympärillä olikin pimeää. Olin hieman unenpöppörössä, mutta muistin heti mitä oli tapahtunut. Se selittikin lämpimät, paljaat käsivarret ympärilläni ja selkääni vasten olevan lihaksikkaan vartalon. Räpyttelin pimeydessä silmiäni ja hymähdin itsekseni. Tummat hiukseni valuivat vallattomasti poskiltani ja liikautin kättäni pyyhkäistäkseni ne sivuun, vaikka korvan taakse. En ollut luullakseni nukkunut kovin pitkään, en ollut ehtinyt olla hereilläkään kovin kauaa siinä välissä. Kuulin rauhallista hengitystä, Finnin tasaisen hengityksen. Poika nukkui siis vielä.
Kierähdin varovasti ympäri, kääntyen katsomaan poikaa, josta oli tullut ensimmäinen minulle tässä paikassa. Tämä oli yleensä se hetki, jolloin livahdin tieheni kämpästä ja katosin panoni elämästä kokonaan. Tällä kertaa se oli kuulemani mukaan mahdotonta, joten voisin ihan yhtä hyvin vain herättää hänet. Töytäisin siis kevyesti poikaa, irtautuen hänen sylistään. Nousin istumaan sängyn laidalle, välittämättä siitä juurikaan oli poika herännyt oikeasti vai ei. Paljas ihoni vierasti viileää ilmaa ja haalin lattialta vaatteitani. Ei kulunut aikaakaan, ennen kuin vedin jo topin sujuvin liikkein päälleni ja farkut takaisin.
Huoneen nurkassa oli peili, jonka luokse astelin. Silmäni olivat tottuneet hämärään jo hieman ja aloin korjailla bed headiäni parhaani mukaan. Tehtävä ei ollut helppo alkuunkaan. Käänsin päätäni oikealle ja pysähdyin välittömästi. Silmäni osuivat kaulaani ja samassa muistin täsmälleen, miten Finn oli sitä kohdellut alussa. Finn ei ollut käyttänyt siihen edes paljoa aikaa, mutta jotenkin hän oli saanut kaulaani jo kaksi mustelmaa. Älähdin järkyttyneenä.
"Vittu mä tapan sut" kirosin, irrottamatta katsettani peilikuvastani. "Vittu. Mä tapan sut."
Ajatus fritsuista tuntui todella vieraalta. Tiesin, etten koskaan ollut niitä halunnut vaikka en muistanutkaan tarkalleen ottaen miksi. Nyt kun kaikki katsoisivat minua, tämä olisi ensimmäinen asia jonka he näkisivät ja he tietäisivät heti. Huokaisin turhautuneena ja painoin pääni alas. Vitun Finn.

Casper Thorne

Mailis vaipui ajatuksiinsa ja yritin parhaani mukaan keskittyä haistelemaan ilmaa, tarttumaan kaikkeen muuhun kuin hänen ajatusmaailmaansa. En vaivautunut vastaamaan hänen hajamieliseen kommenttiinsa vaan jatkoin kulkuani. Kiertelin sinne tänne, vältellen hetken laatikoita kokonaan.
Mailis avasi suunsa ja naurahdin rennosti vastaukseksi.
"Niitä löytyy yleensä ajan kanssa. Katsotaan vähän ympärillemme, kyllä ne jostai ilmestyy" virnistin vilkaistessani tyttöä, joka jäi pituudessa minulle selkeästi kakkoseksi. Tulin siihen tulokseen hänen kysymyksestään, että olimme kierrelleet tarpeeksi kauan. Suuntasin huomaamattomasti kohti lähintä laatikkoa, joka oli kulman takana, portaiden reunalla, jotka nousivat erään kerrostalon ovelle.
"Siinä paha missä mainitaan" ääneni oli kepeä, mutta pelkäsin sisimmässäni, että antaisin liikaa vihjeitä. Tavallaan tiesin, ettei se ollut totta ja ei kukaan tullut ajatteleeksi sellaisia asioita, mutta olin silti vähän hermostunut.

©2017 ♰ Fremonte ♰ - suntuubi.com